Sivussa

Kuulakkaassa syyssäässä

Sateesta e i tietoakaan. Joten mikäs mennessä metsään, painautua metsäautotielle, tienposkeen, poiketa syvemmällekin. Rantareunaa kulkea kuulakkaassa syksyn säässä.

Joskus näillä paikoilla tavattu karhu ei pelota; jos tulee niin tulee, eikä se päälle käy kun ei silloinkaan käynyt: juosta löntysteli vain karkuun muina miehinä hassunnäköisesti, ikään kuin sillä olisi ollut pussihousut jalassa, vyö auki lököttämässä.

Käärmeistäkään ei enää haittaa, sen verran kankeiksi ovat käyneet kyyt, koloihinsa talvelle kiepsahtaneet.

Lokakuunmetsässä ei muita ihmiskurkon häiritsijöitä enää liikkeellä kuin nuo hirvikärpäset kavalat, siipensä irrottajat, tukanjuuriin kaivautujat.

Mikäs mikäs mennessä, talvelle käydessä käärmeiden horrostellessa, karhujen maatessa. Ei pienintäkään uhkaa luonnosta löydy, kun   amurintiikerin elinpiirikään ei tänne uletu.

Mitäs muuta kuin suksia tervaamaan tästä,  ja ensilumia rukoilemaan.

Avainsanat: hiihto, liikunta, luonto

Linja-auton peräpenkillä jöpötti

1.

Syysvarhaisaamun linja-auto on kolea matkan alussa. Hiekkatien mutkat ja mäet hidastavat menoa, samat pari nyppylää hetkauttavat reissulla kuin reissulla mukavasti joka kerta niin että vatsanpohjaa kutittaa.

Ja se tärinä. Se pani hävettämään aina, aina kun siinä ennen kymppiä ensimmäisen kunnon alamäen jälkeen, jo ennen noita nyppylöitä, alkoi haaroperissä kiristää: jöpötti.

Nyt naurattaa, silloin ei juuri – nuori energia.

Ja jöpötys sen kuin yltyi kun vanhan kaupan kohdalta nousi autoon nappulatakkinen tyttö, joka oli siellä jokivarren kahvila-ruokalassa joskus istumassa ja lautasta tyhjentämässä, siellä jossa Pera kävi pari kertaa viikossa keiton nielaisemassa, mikäli maalta tuotujen ja alkuviikosta syötyjen eväiden loputtua vara vyöräsi. Jos jäi markkoja tähteeksi siitä vähäisestä kirjoihin, vihkoihin  sun muihin konseptipapereihin tarkoitetusta viikkorahasta, joka kotoa liikeni. Kaupungilla ei kimulia pahemmin näkynyt, mutta joskus kirjaston lehtilukusalisaliin ilmestyi, joskus jopa samaan lukupöytään, niin että tunnisti sen tuoksun.

Auto täyttyi matkan jatkuessa, pimeydestä kömpi auton lämpeneviin sisuksiin kasvoiltaan tuttuja tuntemattomia kaupunkiin menijöitä. Vakioporukkaa.

Joka maanantai sama tilanne: Tyttö kävelee sinisissä kumppareissaan taakse, vilkaisee ja hymyilee, istuu odottamaan rahastajaa. Rahastajan käytyä tuijottelee ulos minkä huurettuneesta ikkunasta näkee, pyyhkäisee enimmät kosteudet pois ja vilkuilee lasista heijastuvia matkustajia, ajan oloon kyllästyy ja kaivaa kirjan eteensä. Kemiaa, fysiikkaa, matikkaa.

– Jotenkin ei uskoisi että noin viisaita, Pera ihastelee, – jokin Suosikki sopisi noihin näppeihin ja noihin punakynsiin paremmin.

Avainsanat: kaupunki, koulu, seksuaalisuus

Maanantai tai tiistai tai

Prologi

Vihdoin Pertti on päässyt ikään jolloin on ykshailee mikä viikonpäivän nimi on: kaikki päivät ovat tasa-arvoisia, ei toinen huonompi toista, vaan hyviä kaikki. Kelvollisia.

Toisin oli silloin kun oli pakko lähteä uuteen työviikkoon. Silloin sunnuntaiset iltapäivät kolmen jälkeen jäykistivät mielen. Pyhäpäivä alkoi tulittaa sisintä: ankea maanantaiaamu yön mörköineen oli niskassa kiinni puristamassa kynsin hampain.

Lukioajoilta se alkoi: nouse nyt viideltä maanantaiaamuun, tienposkeen seisomaan, aamulinjaa odottamaan, pimeyteen ja tuuleen, vieraiden ihmisten kaupunkiin, opettajien ainevallan alle! Epävarmana kyyristelemään selkien taakse, ujona ettei vaan minulta kysyttäisi.

Poika poikakoulussa, tytöt kadun toisella puolen Tipulassaan. Kaukaisia olivat, saavuttamattomia unelmia – ja kuitenkin mikä mielenpalo ja yltyvä himo! Millä sen sammuttaisit, ah! millä sen tyydyttäisi?

Avainsanat: arkiankeus, koulu, murrosikä, seksuaalisuus

Omppumehu

Ei voi enää hehkuttaa päivien koreudella: lauantaina ja sunnuntainakin liikkua olisi passannut, jos ilennyt olisi, vaikka munasillaan. Nyt parina kolmena päivänä ei turkkikaan liikaa olisi, eikä Turkin-matka. Räntää rätkii, mutta maahan ei tartu.

Niin sen pitää mennäkin, vaihdellen. Elämän.

Joutessansa puristaapahan vaikka omppuja mehuksi. Tuoremehuasemalla puristivat 70 sentillä kilon. Kuusi sankollista omenoita antaa parikymmentä litraa mehua.  Litran hinnaksi kertyy 1,16 €. Taitaa kaupan hinnoissa heilua, mutta juomapa on myrkyttömien, lannoittamattomien omenapuiden hedelmämahlaa.

Avainsanat: mehut

Jopa paidatta!

En voi olla ihmettelemättä, ylistämättä näitä syyssäitä.

Hikilenkin voi viikolla pyrähtää paidatta. Raikasta raikasta vilvoittavan veden viertä painella kesäkuivalla hiekkatiellä. Ihme ja kumma kun tästä ei tarvitse maksaa kenellekään penninjeesusta. Jos joku liikemies saisi tästä autuudesta tietää, niin kauppatavaraksi tämän ihanuuden muuttaisi. S.O.V.

Mukava kun ei tarvitse kipuilla töissä, ei pakko edes seurata poliitikkojen meille pedattavaa tulevaisuutta. Kipuilkoot rauhassa ydinvoimaloidensa kanssa, puikkikoot vihreät arhinmäkinä / kataisina vastuunkantoa. Hyökätköön Putin Ukrainaan kun ei Krimikään enää maistu miltään. Ja USA oma lukunsa: runoilija kysyy ’Näytä minulle nykysota ja taistelutanner, jonka yhtenä osallistujana ei ole YV!’.

Mutta mutta. Siis noitahan juuri piti karttaa ja välttää, noita olla kelaamatta. Väkisin työntyvät päihin, jos ei muista olla tiedottomana tiedotusvälineiden ulottumattomissa. Parhaani yritän. Pitkiä aikoja onnistun.

Tänään ei enää paidatta voi lenkkeillä; on pilvipoutaa kumminkin, ei paha.

Käpsehtiipähän vaikka pinoilla ja oikaisee sitten pitkäkseen kun ramaisee, asettuu puupenkille tai lautalattialle, pistää kämmenkuopat päänsä alle ristiin ja pohtii päätalolaisittain hetken, ennen torkahtamista, sinisiä ajatuksia.

Avainsanat: politiikkaakin

Turha lotota

Lue lisää

Avainsanat: liikunta, raha

Kaksi moottorisahaa

Lue lisää

Avainsanat: tekniikka

Hiiri pieni pyörii

Johan jotain: puolivälissä syyskuuta voi lenkkinsä heittää shortseissa – Suomessa! On se jotain keskieurooppalaisilla tahi välimereläisillä kun kesää kestää puolisen vuotta!

Makeaa on kyllä väriloistoon puhkeavassa maastossa ja mutkaisilla, mäkisillä hiekkateillä taivaltaa kotikamaralla, on se.

Niin kauan kuin jalat kantavat, ei liene masennusmahdollisuutta, jos hiirenä muistaa vilistellä.

HS 10.9.2014

”Hiiren aivoista on paikannettu alue, joka säätelee sen halua juosta. —-

Tutkijat päättelivät, että motivaatio liikkua ja mielihyvän tunteminen sijoittuvat samoihin aivojen alueisiin.”

Avainsanat: liikunta

Livahdin omaan rauhaani

Lue lisää

Avainsanat: kirjoittaminen