Jopa paidatta!
En voi olla ihmettelemättä, ylistämättä näitä syyssäitä.
Hikilenkin voi viikolla pyrähtää paidatta. Raikasta raikasta vilvoittavan veden viertä painella kesäkuivalla hiekkatiellä. Ihme ja kumma kun tästä ei tarvitse maksaa kenellekään penninjeesusta. Jos joku liikemies saisi tästä autuudesta tietää, niin kauppatavaraksi tämän ihanuuden muuttaisi. S.O.V.
Mukava kun ei tarvitse kipuilla töissä, ei pakko edes seurata poliitikkojen meille pedattavaa tulevaisuutta. Kipuilkoot rauhassa ydinvoimaloidensa kanssa, puikkikoot vihreät arhinmäkinä / kataisina vastuunkantoa. Hyökätköön Putin Ukrainaan kun ei Krimikään enää maistu miltään. Ja USA oma lukunsa: runoilija kysyy ’Näytä minulle nykysota ja taistelutanner, jonka yhtenä osallistujana ei ole YV!’.
Mutta mutta. Siis noitahan juuri piti karttaa ja välttää, noita olla kelaamatta. Väkisin työntyvät päihin, jos ei muista olla tiedottomana tiedotusvälineiden ulottumattomissa. Parhaani yritän. Pitkiä aikoja onnistun.
Tänään ei enää paidatta voi lenkkeillä; on pilvipoutaa kumminkin, ei paha.
Käpsehtiipähän vaikka pinoilla ja oikaisee sitten pitkäkseen kun ramaisee, asettuu puupenkille tai lautalattialle, pistää kämmenkuopat päänsä alle ristiin ja pohtii päätalolaisittain hetken, ennen torkahtamista, sinisiä ajatuksia.
