Maanantai tai tiistai tai
Prologi
Vihdoin Pertti on päässyt ikään jolloin on ykshailee mikä viikonpäivän nimi on: kaikki päivät ovat tasa-arvoisia, ei toinen huonompi toista, vaan hyviä kaikki. Kelvollisia.
Toisin oli silloin kun oli pakko lähteä uuteen työviikkoon. Silloin sunnuntaiset iltapäivät kolmen jälkeen jäykistivät mielen. Pyhäpäivä alkoi tulittaa sisintä: ankea maanantaiaamu yön mörköineen oli niskassa kiinni puristamassa kynsin hampain.
Lukioajoilta se alkoi: nouse nyt viideltä maanantaiaamuun, tienposkeen seisomaan, aamulinjaa odottamaan, pimeyteen ja tuuleen, vieraiden ihmisten kaupunkiin, opettajien ainevallan alle! Epävarmana kyyristelemään selkien taakse, ujona ettei vaan minulta kysyttäisi.
Poika poikakoulussa, tytöt kadun toisella puolen Tipulassaan. Kaukaisia olivat, saavuttamattomia unelmia – ja kuitenkin mikä mielenpalo ja yltyvä himo! Millä sen sammuttaisit, ah! millä sen tyydyttäisi?
